17 syyskuuta 2014

Herkullinen ja nopea parsakaalipiiras

Mulla on ollut jääkaapissa jo pari päivää parsakaali odottelemassa syömistään ja tänä iltana päätin, että teenpäs siitä jotain hyvää! Mietin ensin parskaaligratiinia, mutta sitten mieleen juolahti parsakaalipiiras ja tarkistin olisko mulla ainekset valmiiks kaapissa yksinkertaiseen versioon piirakasta. Olihan mulla, joten ei muuta kuin leipomaan!

P9170632-001

Tarvitset pohjan tekoon:
3dl vehnäjauhoja
150g sulatettua voita/margariinia
3rkl vettä
1tl suolaa 

Täytteeseen:
yhden tuoreen parsakaalin
3kpl kananmunia
2,5dl ruokakermaa (esim kolme sipulia)
haluamasi määrä juustorastetta (itse laitoin 1,5dl)
mausteita maun mukaan

P9170618-001

Sekoitin alkuun vehnäjauhot sekä sulaneen voin kulhossa keskenään, jonka jälkeen lisäsin veden ja suolan. Painelin taikinan piirakkavuokaan ja laitoin uuniin esipaistumaan 200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi. 

Sillä välin pilkoin parsakaalin pienempiin osiin ja keitin kiehuvassa vedessä viis minuuttia, jotta parsakaali hieman pehmeni. Valutin vedet parsakaaleista ja laitoin hetkeksi aikaa jäähtymään.

Vatkasin kananmunien rakenteen rikki, jonka jälkeen sekoitin mukaan ruoakerman sekä mausteet. Kun parsakaalit oli pikkaisen jäähtyneet, pilkoin ne vieläkin pienemmiksi paloiksi ja ripottelin piirakkapohjan päälle. Sit vaan kerma-munaseos päälle, halutessa pinnalle vielä hieman juustoraastetta ja uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi! 

P9170636-001

Piirakan kannattaa antaa jäähtyä ja vetäytyä muutaman minuutin, jolloin se on parhaimmillaan. Ja sitten, ei muuta kuin herkuttelemaan! :) Kivaa illan jatkoa kaikille♥

12 syyskuuta 2014

Suosittele kuntosalia Tampereelta!

kuva täältä

Siitä alkaa olla jo useampi vuosi, kun liityin jäseneksi Elixialle ja tykästyin keskuksiin niin paljon, että ajattelin etten vaihtaisi ikinä mihinkään muualle. Niin ne ajat kuitenkin muuttuu ja musta tuntuu, että mun aikani Elixian jäsenenä alkaa lähestyä loppuaan. Kun mun Suvin treenit muutaman viikon päästä loppuu, on aika vaihtaa kuntosalia ja kokeilla joitan uutta! 

Elixian tarjonta ei ole huonontunut mielestäni millään tavalla, vaan yksinkertaisesti syy miksi haluan vaihtaa salia on se, että siitä lähtien kun luovuttiin meidän autosta, on Elixialle kulkeminen ollut todella vaivalloista. Matkoihin kuluu suuntaansa tunti ja bussiakin pitää vaihtaa välissä mikäli mielii päästä edes lähelle salia. 

Tykkään käydä tosi paljon ryhmäliikuntatunneilla, mutta mulla on aikaa käydä niillä hyvin pitkälti joko aikaisin aamulla tai myöhempään illalla. Elixia tarjoaa aika heikosti jumppia niihin kellonaikoihin kun itse pääsisin jumppailemaan ja sekin on vienyt innostusta entisestään. Musta tuntuu, että nää on niitä syitä miks ylipäätänsä oon laiskistunut niin kovasti ton treenaamisen suhteen. Koska pakko mun on myöntää, että tässä parina viime kuukautena saleilu on ollut varsin olematonta..

Niinpä hakusessa olisikin nyt kuntosali, joka sais sijaita mieluiten keskustassa, koska sinne mun olis kaikkein helpointa kulkea. Lisäks kaipailen tosiaan niitä monipuolisia ryhmäliikuntatunteja aamusta iltaan ja esim. valoisat tilat, hyvä kuntosali, sauna ja solarium on iso plussa! Oon katsellut mm. GoGo:n sekä Fressin nettisivuja, mutta ennen kuin teen mitään päätöksiä olis kiva kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä Tamperelaisista kuntosaleista! Mitkä on ehdottomasti tutustumisen arvoisia ja mitkä on sellaisia mihin ei kannata astua jalallaankaan? Olisin kiitollinen jos kertoisitte kokemuksia! :) 

10 syyskuuta 2014

Don´t talk!

Pystyisittekö te olemaan kolme päivää puhekiellossa niin, että ette saisi päästää suustanne oikeastaan pihaustakaan? Jep, en minäkään! Olin ihmetellyt viikonlopusta asti miksi multa ei lähde ääntä juuri laisinkaan ja puhuminen sattu keuhkoihin asti, kunnes mulla todettiin pari päivää sitten kurkunpään tulehdus ja sitä kautta annettiin kolmen päivän täysi puhekielto. Eipä siinä muu auttanut kuin soittaa koululle ja ilmoittaa kavereille, että mua ei tuu näkymään pariin päivään eikä mulle kannata oikeastaan soittaakaan :D

P9100444-001
P9100430-001-horz-001
P9100464-001

Elelen nyt puhekieltoni viimeistä päivää ja voi luoja sentään miten kamalaa tää on ollut! Suhteellisen puheliaana ihmisenä oon lähestulkoon aina äänessä ja kun yhtäkkiä pitäisi olla ihan hiljakseen, tuntuu se täysin sietämättömältä. Oon yrittänyt aina silloin tällöin pihistä Petelle jotain, mutta en ehdi pitkälle ennen kuin toinen huutaakin jo "HILJAA!" :D Siks oonkin nauttinut näinä päivinä kaikkein eniten yksin olosta, koska seurassa alkaa saman tien mieli puhua.

P9100518-001
P9100512-001

Näinä kolmena päivänä en oo liikahtanut kotoa mihinkään muualle kuin kerran lähikauppaan ostoksille, jotta ruoka ei lopu täysin kesken. Oon katsellut kasan tyttöleffoja, juonut litroittain teetä, makoillut sohvan nurkassa viltin alla, lukenut kirjoja, pelaillut Simsiä (:DDD) ja käyttänyt aikaa ruoan laittoon tavallista enemmän. Tää on oikeestaan aika terapeuttista vaan olla, vaikka välillä tylsyys meinaakin iskeä. Huomenna palaan taas taas takaisin kouluun jännittämään, että sortuuko mun ääni, kun alan taas puhua normaalisti. Toivottavasti ei, sillä meillä on perjantaina ensimmäiset näyttötutkinnot ja mun on pakko olla siihen mennessä kunnossa! Mukavaa keskiviikkoa kaikille♥

Onko teistä kukaan ollut koskaan puhekiellossa?:) 

09 syyskuuta 2014

Fiiliksiä blogista ja bloggaamisesta

Kun mä tänä aamuna heräsin, mulla oli ihan ensimmäisenä mielessä blogi. Itseasiassa mulla oli palava halu päästä kirjoittamaan ja niinpä keitin itselleni heti alkajaisiksi teen, avasin koneen ja istahdin sohvalle näpyttelemään. Jos ihan totta puhutaan, mä en edes muista koska olisin viimeks uhrannut aikaa bloggaamiselle ja valokuvaamiselle ja siks Bloggerin avaaminen kai tuntui ensin niin oudolta. Nyt mä ymmärrän mitä bloggaajat tarkoittaa sillä kun sanotaan, että mitä kauemmin on poissa niin sitä vaikeempi on palata. 

Autossa matkalla kohti mummin synttärijuhlia // Äidillä on aina kasa kukkia pöytää koristamassa

Muutama postaus sitten mä sanoin teille, että mulla on edelleen ihan yhtä kova halu kirjoittaa blogia kuin aina ennenkin. Se oli vale ja kai se näkyy viimeistään nyt teillekin kilometrien päähän. Musta on tuntunut oikeastaan jo muutaman kuukauden siltä, että ei tää oo enää samanlaista kuin ennen. Mä en edes tiedä miks mä sanoin teille niin - ehkä mä pelkäsin ihmisten lopettavan blogin lukemisen jos paljastan ettei innostus oo ollut enää niin kova kuin aiemmin. 

Rrrrrakastan ruisleipää juustolla, kurkulla sekä basilikalla höystettynä ♥ // Erään hellepäivän asua

Mä oon miettinyt kovasti miks mun innostus tätä kaikkee kohtaan lopahti niin yhtäkkiä. Yks iso syy on varmasti se ettei aikaa bloggaamiselle oo ollut samalla lailla kuin ennen, mutta eniten mä syytän sitä, että musta tuntu et blogi junnas jo pidemmän aikaa paikallaan. Kun vihdoin ja viimein jotain tapahtu ja mulla oli aikaa napsia valokuvia ja postailla, en ollut valokuviin ja postauksiin ikinä tyytyväinen. Valotus oli aina päin peetä, tukka oli huonosti, kuvat oli sumeita jnejne. Alko tuntua, että postaukset vaan toisti itseään eikä mitään uutta ikinä ollut. Se turhautti koko ajan vaan enemmän ja enemmän ja postauksia alko tulla koko ajan vaan harvemmin ja harvemmin. 

Käväistiin Siljan kanssa Porin Miamissa pastoilla. Tais olla vähän nälkä :D //  Musta tuli kaaso rakkaalle Siljalle♥

Silloin kun mä aloitin bloggaamisen noin neljä vuotta sitten, tää oli vielä varsin vieras juttu monelle ja blogit ylipäätänsä oli ihan erilaisia kuin nykyään. Meno oli rempseetä, bloggaajat halus tutustua innolla toisiinsa, kommentointiin toisten blogeihin ja ihailtiin muiden kivoja löytöjä Vero Modasta. Kuvien laadulla ei ollut niinkään väliä, kunhan koko hommasta huoku innostus ja intohimo bloggaamista kohtaan. Harvalla oli hienot järjestelmäkamerat - kuvia napsittiin kännyköillä ja pokkareilla. 

Siljan kanssa vähän tyttöjen iltaa viettämässä♥ // Leikittiin koulussa meikkileikkejä

Nykyään suuri osa blogeista on kaukana siitä mitä ne on ennen aikaan ollut. Blogit on ennemminkin kuin jotain muoti- ja lifestylelehtiä - kerta toisensa jälkeen upeita kuvia steriilien näköisistä valkoisista asunnoista, 2000€ merkkilaukuista, aina viimeisen päälle huolitelluista hiuksista, kasoista kalliita meikkejä, upeista matkakuvista jnejne. Tuntuu, että tällainen tavallinen tallaaja tavallisine ongelmineen ja tavallisine elämineen ei enää pärjää blogimaailmassa. En omista kalliita laukkuja enkä juuri vaatteitakaan, en huippujärkkäriä, mun koti on usein vähän liiankin sotkuinen, saatan kulkea kaupungeissa lököhousissa ja hupparissa ja elän muutenkin ihan normaalia elämää. Kiinnostaako sellainen enää lukijoita? 

Vietettiin Peten kanssa Helsingissä meidän 6v päivää♥ // Robert´s Coffeen mansikkajäätee on parasta mitä tien! 

Oon havainnut ilmassa myös jo pidemmän aikaa pientä lukijakatoa. Kävijämääriin on tietenkin vaikuttanut suuresti postaamattomuus, mutta se mikä mua on harmittanut ehkä kaikkein eniten on se, että kommenttien määrä on romahtanut ihan olemattomiin. Tiedättekö kun pitkästä aikaa on sitä materiaalia mistä tulla kirjoittelemaan: muokataan kuvia, sommitellaan ja kirjoitellaan tekstiä, jonka tekemiseen saattaa mennä parhaimmillaan aikaa monen monta tuntia. Ja sitten kun postauksen julkaisee, saattaa siihen tulla nykyään maksimissaan kymmenen kommenttia. Vaikka tää saattaakin kuulostaa todella tyhmältä, niin se ihan oikeasti on alkanut tuntua pahalta. Oon alkanut miettiä, että onko järkeä enää edes kirjoittaa, kun ei mun jutut tunnu enää kiinnostavan lukijoita. Oon rakastanut bloggaamisessa aina tosi paljon sitä, että pääsen vuorovaikuttaan teidän kanssa ja oon saanut teiltä aina tosi paljon innostusta jatkaa tätä harrastusta. Kun yhtäkkiä sitä tuntee olevansa täällä ihan yksin, niin kyllä se innostus laantuu väkisinkin. 

Viime lauantaina lähdössä Nakkilaan kaverin 30v synttäreille! // Pidettiin Katriinan kanssa meillä romanttiset vohvelikestit

Vielä muutama viikko sitten mä olin vahvasti sitä mieltä, että tuun lopettamaan bloggaamisen kokonaan. Ajatus tuntu kuitenkin kovin vieraalta, koska oon kuitenkin niin kauan kantanut kameraa joka paikassa mukana ja jakanut osan elämääni teidän kanssa. Siksi päätinkin harkita asiaa vielä jonkin aikaa ja pitää hieman pidemmän blogiloman kaikesta. En oo koskenut kameraani moneen viikkoon, ainoat kuvat mitä oon napsinut on ollut puhelimella Instagramiin (@annidiaryy). Ja pakko kyllä myöntää, että elämä on tuntunut paljon rennommalta ilman tätä kaikkea. Kuitenkin pieni ikävä blogiin on kolkuttanut koko ajan selän takana ja siks päätinkin, että palaan kirjoittelemaan sitten, kun se oikeasti tuntuu taas hyvältä. Tänä aamuna musta tuntu, että sen aika on nyt.

Mayassa jättikatkarapusalaattia ja valkkaria, nam!♥ // Vähän erilainen peiliselfie :D 

Mä en osaa vielä tässä kohtaa sanoa mihin tää tästä kehittyy, mutta enhän mä oikeesti toivo mitään muuta kuin sitä, että saisin taas sen saman innostuksen takaisin. Onhan tää nyt kuitenkin niin tärkee harrastus mulle! Siks mä toivoisinkin saavani tukea teiltä lukijoilta, jotka ootte tästä kaikesta hiljaisuudesta huolimatta jaksaneet pysyä mukana ja odotella mun postauksia♥ Tiedän, että teitä on sielä vielä. Mä en lupaa mitään tiettyä postaustahtia, etenen tän kanssa just siihen tahtiin kuin musta itsestä tuntuu hyvältä. Ei enää mitään pakkoja, haluan tehdä blogista itselleni taas paikan, johon on kiva ja hyvä tulla :)

 En oikeastaan edes tiedä miks tän postauksen kirjoitin. Tuntu vaan, et on pakko päästä vähän avautumaan. Oon vielä pari päivää saikulla kurkunpään tulehduksen vuoksi, jonka seurauksena mulle annettiin kolmen päivän täys puhekielto. Nyt mulla on aikaa miettiä mitä blogilta oikein haluan ja kun koulukin on ihan juuri ohi (enää ihan vähän reilu kuukausi!!!!), niin aikaa tälle on taas ihan eri tavalla. Mun on kauheen vaikee pukea näitä ajatuksia sanoiksi, mutta toivon että ymmärsitte edes murto-osan siitä mitä mä halusin sanoa. 

19 elokuuta 2014

Hello autumn and new hair!

Hei rakkaat!♥ Väsynyt bloggaaja täällä kirjoittelee viimeisillä voimillaan, mutta oli ihan pakko tulla moikkailemaan teitä! Syksykin ehti jo saapua, mutta oon siitä vaan onnellinen. Rakastan pimeneviä iltoja, vesisadetta, iltoja kynttilän valossa, kuumaa teetä, viltin sisään kääriytymistä ja muhkeisiin neuleisiin ja huiveihin pukeutumasta. Tän kaiken saan kokea aina syksyisin, joten en laita lainkaan pahakseni!

hair

Syksyinen mieli toi hiuksiin myös uuden värin! Mua Instagamissa (@annidiaryy) seuraavat ovatkin huomanneet tän muutoksen jo jokin aika sitten, kun kävin reilu viikko sitten Glohairissa ihanan Heinin käsittelyssä. Olin ollut jo pidemmän aikaa tosi epävarma vaaleassa tukassa ja loppujen lopuksi päätin palata takaisin vähän tummempaan. Kyllä tää vaan tuntuu enemmän omalta väriltä, siitä ei pääse yli eikä ympäri!

hair7

Toisaalta harmittaa että tuli edes värjättyä vaaleaa, mutta ompahan nyt ainakin kokeiltu ja todettu, että ei se sovi enää samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Koen näyttäväni näiden tummempien hiusten kanssa jotenkin huolitellummalta ja sillain vanhemmalta, hyvällä tavalla!:D Lisäks koin olevani jotenkin kauheen alaston vaaleiden kutrien kanssa jollei mulla ollut hiustenpidennyksiä, näiden kanssa en oo ees osannut kaivata moisia. 

hair8

Itseasiassa hiusten väri oli alunperin vielä vähän syvemmän sävyinen ja tää on muuttunut pienessä ajassa tosi paljon. Siks meenkin huomenna illasta vierailulle Heinin penkkiin, kun Heini lupas laittaa mulle uuden värin päähän et saadaan se toivottu syvyys takaisin. Nää kun on alkanut vetämään jostain kohti jopa vähän harmaaseen päin ja se ei kuitenkaan oo se tarkotus. Mutta nyt iltapesut ja sen jälkeen iltapalaa, palataan taas♥


Mitäs sanotte hieman tummemmasta lookistani? :)

06 elokuuta 2014

Pure Love: OliviaKlein

Joku aika sitten meidän kouluun tuli myyntiin täysin uusi ihonhoitosarja - Olivia Klein (klik!). Sarja erottuu muista koululla myytävistä sarjoista sillä, että tuotteet ovat valmistettu luonnon raaka-aineista ja ovat näin ollen 100% kemikaalivapaita. Olen ollut aina vähän skeptinen ns. "luomu"kometiikkaa kohtaan, mutta kun aloin tehdä tuotteilla hoitoja asiakkaille niin tajusin, että piru vie nämähän toimii! 


Kemikaalivapautensa lisäksi tuotteet ovat mm. säilöntäainevapaita, värivapaita, hintaystävällisiä ja pakkaukset ovat 100%:sti kierrätettäviä. Niin ja onhan tuotesarja täysin suomalainen, vaikka purnukat sisältöineen valmistetaankin Amerikassa. Siitä myös iso plussa! Jo alkumetreillä tuotteet kolahti ja kovaa joten päätin, että ostan kotiin testiin muutaman mun iholle sopivan putelin. Enkä oo katunut tätä ostopäätöstä kyllä hetkeäkään! 

ACNE OFF WASH

Rasvaisen- ja sekaihon pudistusgeeli ei miellyttänyt alkuun mustalla värillään. Tämä lääke aloteta, lääkehiiltä sekä marja-ja hedelmäuutteita sisältävä putsari lupasi kuitenkin rauhoittaa tulehtunutta ihoa, ylläpitää kosteustasapainoa ja nopeuttaa ihon paranemista sekä uusiutumista. Kuulosti mun korvaan siis varsin hyvältä ja päätin kokeilla! Lääkehiilen takia putsari haisee hieman hiileltä, mutta ei onneksi häiritsevästi. Se vaahtoutuu kivasti ja jättää ihon selvästi puhtaaksi, mutta ei kuitenkaan kuivaksi. Mulla on itsellä varsin pintakuiva iho ja monet putsarit saa ihon kiristeleen, mutta tää ei. Tykkään! 

ACNE OFF TONER 

Saman linjan kasvovesi lupaa lääke aloen, hamamelisveden sekä marja- ja hedelmäuutteiden avulla pääosin samaa kuin putsarikin. Lisänä tuote lupaa syväpuhdistaa sekä tasapainottaa ihon toimintoja. Kasvovedestä tekee kivan se, että näitä ei suihkutella ensin vanulapulle ja levitetä siitä kasvoille, vaan pumppupullo suihkauttaa ulos hienojakoisen sumutteen, jonka voi suihkaista huoletta suoraan kasvoille. Tää oli vanulappujen suurkuluttajalle varsin mainio juttu! Neste jättää kasvot ihanan raikkaan ja puhtaan tuntuiseksi. 

PURE HYDRA LOTION

Jokaiselle ihotyypille tarkoitettua tuoksutonta kosteusvoidetta oon käyttänyt päivävoiteena. Voide sisältää lääke aloeta sekä jojobaöljyä ja sopii näin ollen jopa erityisen herkänkin ihon hoitoon. Se lupaa syväkosteuttaa sekä suojata, mutta jättää silti kasvot mattapintaiseksi ilman, että voide tukkii ihoa. Tykkään siitä, että voide imeytyy kasvoille lähes välittömästi ja jättää ihon raikkaan tuntuiseksi. Harva voide pitää mun kasvoja koko päivää mattapintaisena eikä tämäkään tuote sitä tee (mun iho on siis oikeesti ihan superhyper rasvottuva), mutta estää sen kuitenkin melkein koko päiväksi! Meikkaamisen voi aloittaa voiteen levittämisen jälkeen välittömästi, joka nopeuttaa hiumasti kiireisiä arkiaamuja. 

VITAMIN CREAM

Tätä hyvin täyteläistä vitamiinivoidetta oon käyttänyt yövoiteena. Voide sisältää avokado- jojobaöljyä sekä vehnänalkio- uutetta ja tämän vuoksi voide on todella täyteläinen ja kosteuttava. Lisäksi voide lupaa parantaa ihon joustavuutta, tasoittaa ihon väriä, korjata jo syntyneitä ihovaurioita, rauhoittaa sekä ennaltaehkäistä arpien muodostumista. Aknesta kärsivälle siis ihan unelmavoide! Alkuun tää tuntu vähän liiankin täyteläiseltä mun kasvoille, mutta parin päivän jälkeen jo ihan täydelliseltä. Kasvot on aamulla kosteutetut ja ihanan tasaisen sävyiset, voisin jopa sanoa että tää voide on näistä tuotteista kaikkein lempparein! 


Kaiken kaikkiaan voisin sanoa, että tässä on tuotesarja jota en aio vaihtaa! Oon päässyt tutustumaan luonnonkosmetiikan maailmaan ja jos ne tosiaan on näin hyviä, niin kemiallisiin tuotteisiin en halua enää palata. Mun kasvojen iho on rauhoittunut ihan selvästi ja nekin näpyt mitkä mulla vielä vähän aika sitten oli, on nyt tiessään yhtä leukaan majoittautunutta hormonifinniä lukuunottamatta. Iho on tasaisemman värinen eikä punoita niin kuin ennen, oon mennyt itsevarmana ilman meikkiä jopa kouluun, jota en todellakaan yleensä tee. 

Suosittelen lämpimästi kyllä ihan jokaiselle Olivia Kleinia, sillä nuo muutkin tuotteet mitä oon asiakkaiden kasvoille testannut on vaikuttanut tosi hyviltä. Sarjahan on varsin uusi eikä tuotteita saa monestakaan paikasta, mutta meidän koulun lisäksi tuotteita myy Ruokapuoti Lumo Raumalla sekä Terveyden Tukipilarit- verkkokauppa. Hinnat pyörii 20€ molemmin puolin, joka ei mun mielestä oo lainkaan paha hinta näille. Tuntuu ihanalta, kun on vihdoin ja viimein löytänyt tuotteet jotka toden totta tuntuu toimivan!♥

03 elokuuta 2014

Blue and White

mekko H&M, neule Mango, kaukakoru Gina Tricot, kello Olivia Burton, kengät Skopunkten 

Heeeeei tyypit, tällä kertaa ihan liian pitkästä aikaa! Oon ollut nyt kyllä ihan mahdottoman huono bloggaaja enkä muista onko postaustauko venynyt ikinä näin pitkälle... Eräs lukijakin laittoi minulle jo peloissaan kommenttia siitä miten pelkää mun lopettavan kirjoittamisen, mutta mä voin vannoa ettei kyse oo nyt lainkaan siitä! Mä rakastan bloggaamista yli kaiken enkä osaa kuvitella itseäni ja elämääni ilman tätä, mutta mulla on ollut vaan niin paljon kaikkea, että bloggaaminen on väistämättä jäänyt vähän sivummalle. Mutta uskokaa mua kun sanon, että yritän kirjotella tänne niin usein kun vaan mahdollista! Onneks te jaksatte kaikesta huolimatta odotella mun postauksia ja pysyä matkassa mukana♥


Havahduin perjantaina siihen, että nyt on jo elokuu. Mihin ihmeeseen tää kesä katos? Tuntuu että syksy alkaa ennen kuin kunnolla edes ymmärtää, että nyt on se hetki ku pitäs yrittää elää täysiä. Tokihan niin pitäis tehdä aina, mutta kesät on ollut mulle aina mahdollisuuksien aikaa. Koko kesän yli kestäneestä koulusta huolimatta oon kuitenkin ylpee siitä, että en oo vaan jäänyt koulupäivän jälkeen sohvalle märehtimään, vaan oon yrittänyt ehtiä tehdä niin paljon kuin vaan pystyn. Oon tehnyt kivoja pikkureissuja Suomen sisäpuolella, oon tavannut paljon uusia ihmisiä, oon yrittänyt nähdä ystäviä niin paljon kuin vain mahdollista ja oon muutenkin yrittänyt tehdä sellasia juttuja mitä en yleensä juurikaan tee. Loppupeleissä varsin onnistunut kesä, vaikka se tuntuu ohi menneenkin. 


Koulussakin alkaa olla viimeiset loppurutistukset pian käsillä. Me ollaan oltu koko kesä koulun omassa hoitolassa tekemässä erilaisia hoitoja asiakkaille ja kaikki on varsin helpottuneita, kun huomenna alkaa noin kuukauden teoriajakso. Eikä mee aikaakaan kun näytöt alkaa ja lokakuussa sitä ollaankin taas paperit kädessä miettimässä, että mitäs sitten. Jos vaan mahdollista, niin aion hengähtää koulun jälkeen edes ihan pienen hetken, koska tää aika mitä oon ollut tuolla koulussa, on ollut valehtelematta mun koko elämäni kiireisintä aikaa eikä helpotusta oo näkymässä viä pariin kuukauteen, tahti sen ku kiihtyy. Mutta sen voimin jaksetaan kun tiedetään, että pian se on ohi! 


Mulla olis nytkin niin paljon kaikkee kerrottavaa, mutta jos nyt antaisin sen kaiken tulla ulos, te lukisitte tätä postausta vielä ylihuomennakin. Mä haluan vaan sanoa sen, että mä yritän ihan oikeesti parhaani mukaan postailla teille ja oon oikeesti ihan super onnellinen siitä, että mulla on lukijoita jotka jaksaa odottaa! Muutama on toki varmasti pudonnut matkasta pois, mutta tiedän että siellä on hieno joukko ihmisiä, jotka ymmärtää. Haluan teidän vaan tietävän, että täällä tätä hommaa tehdään edelleen yhtä innostuneesti kuin aina ennenkin, nyt vaan aikamoisen kiiree keskellä! Instagramia päivittelen kuitenkin tiuhaan tahtiin (@annidiaryy), joten käykäähän kurkkaamassa sieltä :) 


Nää asukuvat on otettu eilen, kun me oltiin Katriinan kanssa Blockfestien ulkopuolella fiilistelemässä festarielämää. Ilma oli mahtava, ihmiset oli iloisia ja meilläkin oli Katriinan kanssa tosi hauskaa. Me yritettiin mennä fiilisteleen joitain artisteja kosken toiselta puolelta, koska ajattelin, että lavajärjestelyt olis varsin samanlaiset kuin Tammerfesteilla ja rannasta näkis ees jotain. Mutta ei, kun molempien lavojen ympärille oltiin väsätty teltat, niin ettei kukaan ulkopuolinen varmasti nähnyt yhtään mitään :D Fiksuahan se on tottakai, mutta ärsytti silti :D Eipä me loppupeleissä sitten kauhean kauaa jaksettu kaupungilla pyöriä, vaan painuttiin jo ennen kymmentä takaisin kotiin oman kullan kainaloon. Mutta nyt, ihan huippua sunnuntaita teille kaikille, yritän palata näppäimistön ääreen taas mahdollisimman pian♥

21 heinäkuuta 2014

Pyynikin näkötornilla

sininen paita Tuliainen Lilliltä, laukku Bianco, ballerinat H&M, kaulakoru Gina Tricot

Eilen täällä päässä vietettiin kunnon löhöpäivää nauttien auringosta sekä hyvästä seurasta! Suuntasin aamulla heti alkajaisikseni moikkailemaan vanhempiani Ylöjärvelle sillä välin, kun Pete lähti kavereidensa kanssa pelailemaan frisbeegolfia. Alkuillasta me molemmat kuitenkin suunattiin takaisin kotia kohti ja koska kumpaakaan ei huvittanut istua sisällä, me päätettiin mennä käymään Pyynikin näkötornissa munkilla. Ulkona oli niin paahtavan kuuma, että ei tullut mieleenkään laittaa päälle mitään paksua. Niinpä heitin niskaan Lilliltä tuliaiseksi saadun paidan ja alle shortsit. Näin kiva helleasu oli valmis! 


En oo varmaan pariin vuoteen syönyt Pyynikin munkkeja, mutta silti oon edelleen sitä mieltä, että onhan noi nyt ehdottomasti ainakin Tampereen parhaat munkit! Ihanan pehmeitä ja lämpöisiä, namnam :P Pyynikki on muutenkin niin kaunista seutua ja siks siellä tuleekin vietettyä kauniilla ilmoilla päivä jos toinenkin. Tamperelaisille tää on varmasti tuttu paikka, mutta te jotka tuutte vierailulle tänne niin käykää ihmeesä tutustumassa Pyynikkiin, ett tuu pettymään :) 

20 heinäkuuta 2014

Blue Saturday

t-paita/H&M, farkut Cubus, laukku sekä kaulakoru Gina Tricot, kengät Skopunkten, kello Olivia Burton

Hei tyypit!♥ Mites teidän viikonloppu on mennyt? Itse suuntasin Katriinan kanssa perjantaina meidän mökille pieniin siskon järkkäämiin kekkereihin ja palattiinkin takaisin kotiin vasta myöhään yöllä. Siks myöhään nukkuminen eilen tuntuikin ihan erityisen kivalta. Hetken sängyssä loikoiltuani suuntasin lenkkipoluille ja kun pääsin kotiin ja suihkuun, Pete ryntäs kesken mun suihkuhetken kylpääriin ja ilmoitti, että on varannut meille liput Apinoiden planeetan vallankumous- leffaan. Eihän siihen voinut mitään enää sanoa, kamat vaan kasaan ja menoks! 


Halusin sujauttaa pitkästä aikaa jalkaani mun ainoat farkkujen väriset farkut ja muu vaatetus rakentui sitten niiden ympärille. Oon vähän sellainen etten osaa käyttää noiden housujen kanssa kuin valkoista, sinistä tai mustaa koska ne on niin siniset. Ei tulis mieleenkään pukea niiden kanssa esim punaista joten yllättäen muu vaatetus oli varsin sinistä myös. Mä tykkäsin asusta, koska se oli ihanan rento vaikkakin hieman liian kuuma eiliselle päivälle. 


Meidän oli tarkotus käydä syömässä ihan kunnolla jossain ennen leffaa, mutta yllättäen meille tuli vähän kiire eikä sit ehditty ku äkkiä Hesburgeriin kanasalaateille :D Ruokaa ei viitsinyt siirtää leffan jälkeiselle ajallekaan, kun molemmilla oli niin kamala nälkä. Hesestä sit kipitettiinkin leffateatteriin parin tunnin ajaksi. Ajattelin ekan 30min ajan et leffa olis paljon huonompi kuin edellinen osa, mutta jotenkin se parani loppua kohti ja loppujen lopuks leffasta jäi kyllä tosi hyvät fiilikset! Kannattaa käydä kattoon mikäli on tykänny edellisistäkin osista :) Oltiin sen verran ajoissa liikenteessä, et päätettiin mennä vielä kosken toiselle puolelle kuunteleen Tammerfesteillä esiintyneen Cheekin keikkaa, joka veti tapansa mukaan tälläkin kertaa hyvän setin. Kaikin puolin mukava päivä takana, tällaisia ehdottomasti lisää♥

Mitäs muuten pidätte asusta? :)